Mistä kaikki alkoi?

Talvella –87/-88 ystäväni houkuttelemana menin ratsastustunnille Stall Hagelundille Korialle. Ensimmäiselle tunnille sain ratsuksi tamman Hagens Flisa 24 C. Kokemus oli sykähdyttävä pienelle tytölle, joka oli parin vuoden ajan ratsastanut vain isoilla puoliverisillä isossa ratsastuskoulussa. Flisa oli vastikään jättänyt kouluradat taakseen ja odotti ensimmäistä varsaansa. Pian minusta tuli tallin vakiokalustoa…

TET-harjoittelujaksokin tuli vietettyä tallilla. Silloin tallin omistaja Maria Roimola pyysi harjaamaan tallin erittäin likaisen siitosoriin Millfields Ensign 3 C. Muistan, kuinka jännitti mennä harjaamaan Oria ja kuinka sen voima ja karisma sai valtaansa. Connemarat veivätlopullisesti sydämeni. Millestä tuli sittemmin hoitohevoseni ja vakioratsuni, jonka kanssa sain viettää monia unohtumattomia hetkiä. Sain pitää sitä kuin omaani. Millen yllättävän kuoleman jälkeen tuli oman ponin hankinta ajankohtaiseksi.

Ensimmäinen poni löytyi pitkän etsinnän ja monen ponin katsomisen jälkeen Marian tallista. Maria jo tuskastuneena ponin etsintääni puoliksi lahjoitti ja puoliksi myi 1-vuotiaan kasvattinsa Hagelunds Joyriden sanoin ”Ei siitä näyttelytähteä tule, mutta oiva ratsuponi ainakin”. Tarkoitus oli ostaa vanhempi poni, jolla pääsisin myös kilpailemaan…

Minin suku oli tuttuakin tutumpi isänä Mille ja emänä Flisa. Vuonna 1998 oman elämänmuutoksen myötä tuli tarpeelliseksi hankkia toinen poni ja sattuman kauppana löytyi Marian maahantuoma Kirstinelunds Shirley (Lilli). Molemmat tammat varsoivat 2001, Lilli monen vuoden yrityksen jälkeen.

Aikanaan (-90-luvun alussa) olin ihastunut Connemara Chroniclen kuvassa olleeseen Thunderboltiin, joka oli vielä tuolloin harvinaista Mountain Lad-linjaa ja olin päättänyt, että joskus vielä haluan ponin Thunderboltista. Vuonna 2002 tämä tuli mahdolliseksi kun Thunderboltin pojanpojasta Innellan Kestrelistä hankittiin pakastespermaa Suomeen. Rockfield-tallin naiset aikoivat siementää upean Rockfield Scaramén sillä ja siinä samalla varasin tulevan varsan itselleni. Pakasteprojekti meni metsään, mutta 2003 Kestrel tuli Suomeen astumaan ja Scaramé tiinehtyi tuolloin. Vuonna 2004 syntyi orivarsa Rockfield Wizard, joka vuonna 2008 hyväksyttiin jalostukseen.

Mentorini

Maria otti minut usein mukaansa erilaisiin ponitapahtumiin ja tätä kautta tapasin monia tänä päivänäkin vaikuttavia poni- ja hevosihmisiä. Marian ansiosta vietin aikaani legendaarisessa Hagenin siittolassa Ruotsissa, jossa opin paljon connemaroista ja niiden suvuista; onhan siittolan omistaja Gisela Helin tavannut ja nähnyt kaikki connemaramaailman legendat lukuisilla Irlannin ja Englannin matkoillaan. Hagenin tärkein oppi oli, että tärkeintä jalostuksessa on hyvä ja vahva emälinja. Gisela saattoi näyttää jonkun ponin sukutaulua ja ohimennen kysyä, että tiedänkö miksi hän pitää tästä ponista. Vastaus oli useimmiten Winnie tai Muffy. Molemmat Gisela ja Maria opettivat kriittisyyttä poneja kohtaan ja opettivat rakenteen merkitystä. Hagenista löytyi myös se minun ”täydellinen” connemarani, tamma Hagens Golddigger.

Suurin kiitos ja kunnioitus molempia oman maansa connemarakasvatuksen uranuurtajaa kohtaan. Ilman heitä tietäisin vain murto-osan siitä vähästä mitä tiedän nyt!